Edellisessä blogissa määrittelin elämän vuorovaikuttaiseksi kokemukseksi joka tapahtuu ympäristön ja kehomme kautta.
Kuka me sitten olemme? Olemme enemmän kuin kehomme, ajatuksemme tai tunteemme. Olemme enemmän kuin ympäristömme tai materiamme mitä me omistamme. Olemme se mikä koemme ja uskomme voivamme olla suhteessa ympäristöön.
Vaikka elämä tapahtuu nykyhetki kerrallaan niin nykyiseen hetkeeemme vaikuttaa kuitenkin suuresti se mitä me uskomme tulevaisuuden pitävän sisällään meille. Uskommeko me, parempaan vai heikompaan huomiseen?
Usko tulevaisuuteen liittyy vahvasti motivoitumiseen. Vallitsevan motivaatioteroian eli itsemääräytymisteorian mukaan ihmisellä on kolme perustarvetta: omaehtoisuus (vapaus), kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Jos uskomme pystyvämme johonkin, se motivoi meitä.
Elämä on myös tietynlainen paljastumisen prosessi: opimme itsestämme, suhteestamme maailmaan ja muihin ihmisiin. Elämä antaa kaiken aikaa palautetta ja me opimme, tuon palautteen perusteella meille muovautuu muistiimme tiettyjä tuntemuksia ja uskomuksia. Uskomuksissa saattaa olla totuuden siemen, muttei niissä tarvitse olla. Riittää vain, että olemme saaneet ajatuksen jostain ja mikäli emme tarkastele näitä uskomuksia niin saatamme pitää niitä totena. Uskomuksemme ei ole todellisuus, se on yritys tulkita todellisuutta.
Omassa elämässäni yksi käännekohta oli kun oivalsin alkaa testaamaan omia uskomuksia todellisuutta vasten. Kutsuin tätä leikkisestä todellisuusprojektiksi. Merkittäviä uskomuksiani ja pelkojani murskaantui tuon toimesta, sellaisia uskomuksia jotka eivät todellakaan tuoneet hyvinvointia omaan tai muiden ihmisten elämään.
Päiväkirjatyöskentely on ollut minulle paras tapa käsitellä sitä mitä koen sitä vastaan miten todellisuudessa sitten on tapahtunut. Päiväkirjan avulla pystyy tietyllä tavalla olemaan enemmän objektiivisempi tarkkailija kuin muuten olisi mahdollista. Tämän kokemuksen vuoksi voin lämpimästi suositella päiväkirjaa ylitse muiden muutosmetodien. Sen arvo on viimeisen yhdeksän vuoden aikana kertautunut ja sen avulla olen onnistunut muuttamaan elämäni myönteisemmäksi.
Päiväkirjan avulla voimme katsoa omaan mieleemme ja purkaa siellä olevia ajatusrakenteita sekä tarkastella niitä objektiivisesti. Tämä mahdollistaa oikeastaan myös oman mielemme uudelleen ohjelmoinnin. Muistomme ovat näet joka tapauksessa avoimia korruptoitumaan joka kerta kuin muistamme näitä. Muutenkin aivomme ovat äärimmäisen energiatehokkaita ja muistot joita emme kovin useasti käytä niin hälvenevät ajan myötä ja yksityiskohtia unohtuu. Lopulta aivomme tiivistää ja pakkaa monimutkaisimmatkin muistot pelkäksi fiilikseksi ja muutamaksi sanaksi.
Pelkästään päiväkirjan kirjoittaminen vahvistaa niitä muistoja vaikka emme ikinä asioihin palaisikaan. Tietenkin on sitten se dokumentti joka kirjoittamisen prosessista syntyy ja joka saattaa olla mielenkiintoista aina silloin tällöin kun niihin asioihin ja oppeihin palaa.
Oleellista nyt näistä uskomuksista, todellisuudesta ja muistoista puhuttaessa on se, että me olemme sekä ympäristön, että tapojemme ja muistojemme summa. Kun näihin yhdistää kehomme, eli sen mitä me koemme niin olemme me me eli näistä muodostuu identiteettimme.
Identiteetin pohjalla on kokemuksia, muistoja ja uskomuksia. Identiteetti on narraatio jonka mielemme sepustaa meille näiden kokemusten, muistojen ja uskomusten pohjalta. Tietoinen mielemme kuitenkin saa päättää sitten, että toteuttaako tai vaikka uudelleen kirjoittaako se tämän kertomuksen. Se mitä me pystymme tässä maailmassa oikeasti päättämään ja vaikuttamaan on äärimmäisen pieni asia kuten miten reagoida asioihin tai kyky valita asenteemme. Tämä muuttaa kuitenkin koko pelin.
Koska pystymme tietoisesti tekemään näitä päätöksiä, niin tämä tarkoittaa, että kykenemme tietoisesti myös muokkaamaan tiedostamattomia tapojamme. Oletko miettinyt mitä seuraa jos tietoisesti valitsemme tapamme siten, että ne palvelevat omaa ja muiden hyvinvointia?
Posin kautta 