Luokittelemme herkästi tapahtumat joko “hyvään” tai “pahaan.” Tapahtui jotain kamalaa, Maijan kissa kuoli! Maijan näkökulmasta joka koki omistavansa ja rakastavansa kissaa niin se on varmasti kokemuksena kamala, koska se mitä hän on rakastanut ei ole enää.
Elämän näkökulmasta niin kauan kuin kokonaisuus säilyy, yksittäisillä tapahtumilla ei ole mitään väliä. Fysiikassahan energia ei ikinä katoa, vaan ainoastaan muuttaa muotoaan. Loppujen lopuksi henkiset traditiot jotka puhuvat sielusta eivät välttämättä ole kovin kaukana totuudesta, sillä elämän loppu on mahdollisuus aina jollekkin uudelle: energia muutti juuri muotoaan.
Hyvä tai paha on aina suhteellista siihen mistä näkökulmasta asiaa katsomme. Jos katsomme asioita objektiivisesti ja tietyllä aikajaksolla niin kykenemme helpommin sanomaan mikä on hyvää tai mikä on pahaa, mutta oikeasti pitkässä juoksussa tämä mahdotonta.
Jotta jokin olisi oikeasti hyvää, niin sen tulisi täyttää kaksi ehtoa: 1) sen täytyisia toimia todellisuudesta käsin 2) sen tulisi olla kokonaisuuden evoluution hyväksi. Näin kirjoitti Ray Dalio kirjassaan Principles ja tämä ajatus jäi kutkuttamaan minua.
Todellakin, oikea hyvyys on sellaista joka hyödyttää kokonaisuutta, eli ei mikää osaoptimoitu tulos vaan sellainen, että se edistää kokonaisuutta.
John Woodenin johtamisfilosofiassa tämä tarkoittaisi sitä, että kaikkien tiimin jäsenten tulee ensisijaisesti pelata joukkoeelle. Joukkoeessa ei siis ole yksilöitä, vaan kaikkien on ensisijaisesti pelattava joukkoeen eteen.
Sama ajatus pätee elämässä.
Mitä tämä tarkoittaisi ihmisen elämässä. Ainakin sitä, että emme ole yksin. Emme ole yksin ihmisjoukkona. Olemme osa suurempaa joukkoa jota kutsutaan elämäksi ja evoluutioksi ja tämä on nyt se tiimi jonka eteen meidän pitäisi alkaa tekemään töitä.
Tämä on hivenen iso suupala. Jos aloitettaisiin siitä, että hyväksyisimme roolimme tässä joukkoeessa, että olemme osa tätä joukkoetta. Sitten miltä kuulostaisi, jos jokainen meistä alkaisi elämään omaksi parhaaksi itsekseen? Mitä jos jokainen tekisi itsensä ja oman elämänsä kanssaan parhaansa?
Tämä riittäisi. Se, että jokainen aloittaisi itsestään ja tekisi parhaansa ollaakseen paras mahdollinen ihminen elämälle. Mitä ikinä sinulle tapahtuukin tästä hetkestä eteenpäin ota se mahdollisuutena harjoitella parhaana mahdollisena ihmisenä olemista: et voi epäonnistua voit vain oppia ja onnistua.
Keväistä sunnuntai iltaa!
Janne
Posin kautta 