Milloin olet viimeksi tarkkaillut omaa sisäistä dialogiasi ja suhdettasi vaikkapa tekemiseen? Oletko tarkkaillut tuota sisäistä dialogia objektiivisesti, esimerkiksi kirjottaen sen ylös ja sitten katsoen tuoreilla silmillä, että mitä sitä oikeastaan tulee itselleen pään sisässä puhuttua.

Sisäinen dialogimme on meidän kanssamme, vaikka rohkaisen sen objektiiviseen tarkkailuun en voi kovin vahvasti suositella sen kuuntelemista. Me emme ole sisäinen dialogimme, vaan se on joukko tapoja, historiaa ja temperamenttiamme toiminnassa.

Kirjoittamalla ylös ja tarkkailemalla sisäistä dialogia, voimme tehdä parempia päätöksiä.

Sisäinen dialogi paljastaa siitä miten suhtaudumme paineisiin ja haasteisiin, useasti sisäisen dialogissa ilmenevät odotukset eivät ole linjassa faktojen kanssa. Jos pystymme opettelemaan luomatta ylimääräisiä merkityksiä vaan tarkkailemaan asioita niin kuin ne ovat, faktojen ja objektiivisuuden kautta, niin ylimääräiset uskomukset ja jopa kärsimys katoaa.

Onko sisäinen dialogimme kannustavaa ja tsemppavaa vaiko sitten lannistavaa ja lamaannuttavaa? Haluatko sisäisen cheerleaderin vai sisäisen masentajan? Tämä päätös on sinun vallassasi.

Yksi hyvä harjoitus jota tehdä erityisesti mikäli tulevaisuus huolettaa niin on kirjoittaa ylös oma odotustila tai mahdollisesti worst case eli huonoin mahdollinen tapaus mitä voi tapahtua ja sitten kirjoittaa tapahtuman jälkeen että miten se meni sekä lopuksi verrata tätä odotusarvoa tapahtuneeseen. Tämä on toimiva tapa huomata kuinka iso ero meidän mielikuvituksemme ja totuuden välillä oikeastaan onkaan.

Me emme voi nykyhetkessä päättää minkälaisia tunteita koemme (viha, pelko, huoli jne.), voimme päättää miten reagoimme niihin. Yllä olevassa harjoituksessa konkreettinen ehdotus on kirjoittaa worst case ylös ja sitten verrata sitä todellisuuteen. Toinen erinomianen tapa esimerkiksi huolien hallitsemiseen on tunnistaa voiko huolelle tehdä jotakin? Jos pystyy, niin sitten tehdä asia joko heti tai ainakin laittaa se kalenteriin. Mikäli tehtäviä asioita ei ole niin ei siihen huoleen kannata kiinnittää sen suuremmin huomiota.

Sitä enemmän me keskitymme siihen mitä voimme päättää ja tehdä, niin sitä enemmän hallinnantunteemme vahvistuu. Jos sitten vielä teemme niitä asioita jotka tuottavat meille iloa pitkässä juoksussa, niin hyvinhän siinä käy. Sisäinen syyttäjä muuttuu pikkuhiljaa sisäiseksi cheerleaderiksi.