Tasaisin väliajoin eli kolme – neljä kertaa vuodessa elämääni iskee akuutti tarkoituspula. Viime vuosina tuota tarkoituspulaa on ollut helpompi lähestyä sillä se johtuu lähinnä unohtamisesta eli täytyy vaan muistuttaa itseä niistä asioista jotka ovat tärkeitä tai niistä tavoista, jotka jo palvelevat kyseistä tavoitetta.
Edellisen kriisin keskeinen ajatus liittyi vahvasti hallinnantunteeseen: ei tarvitse koko maailmaa muuttaa kerralla kunhan vaan laittaa ensin sen yhden pimeän kulman (itseni) kuntoon.
Itsestä on hyvä aloittaa. Kun pitää ensin huolta itsestä ja omasta energia, siitä seuraa väistämättäkin paljon hyvää. Yhtäkkiä on aikaa ja energiaa myös muille. Ylijäämästä on helppo ammentaa. Vähästä ei pitäisi antaa muille ennen kuin hoitaa itsensä kuntoon.
Sori jos se loukkaa jonkin maailmankuvaa: ei ole epäitsekästä pitää ensin huolta itsestä vaan se on se oikeastaan mikä olisi jokaisen velvollisuus. Ainoa asiasta joka todella on hallinnantunteemme sisäpuolella eli asiat joista voimme päättää ja ottaa vastuuta on itsemme. Tämä ei ole etteikö muista välitettäisi, vaan se järjestyksen tulisi olla ensin itse. Jos et sinä ole kunnossa, niin mistä sinä oikein kuvittelet antavasi?
Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa – Mahatma Gandhi
Posin kautta 