Kun puhutaan tuottavuudesta tai aikaansaavuudesta niin tämä on helppo todentaa katsoo vaan minkälaisia tuloksia on tullut tietyn ajan jakson yli. Vaikean tästä tekee kuitenkin oikeiden asioiden tekeminen, mistä tietää oikeastaan tekevänsä oikeita asioita?
Ainakin täytyy olla selkeä kuva halutusta lopputulemasta. Näkisin myös, että täytyisi olla kuva omista arvoista eli niistä asioista joista on valmis maksamaan hintaa ja uhraamaan niiden vuoksi.
Kiteyttäen tulisi tietää mitä tavoittelee ja miksi. Ja näistä asioista täytyy itseään aina muistuttaa matkan varrella, jottei eksy kovin kauas polulta.
Miten nämä asiat pitää sitten kirkkaana mielessä. Esimerkiksi pysähtymällä ja muistuttamalla itseään näistä. Sitten seuraava kysymys on mikä on tärkeintä tekemistä joka johtaa kohti tuota tavoitetta?
Jos ei tiedä minne on menossa, niin ainoa oikea tekeminen on pysähtyä. Moni tekeminen on jopa haitallista jos emme tiedä miksi sitä teemme. Sen vuoksi kannattaakin kysyä: miksi minä teen tätä mitä minä teen?
Ilman kirkasta kuvaa siitä, mikä se on se haluttu lopputulos ja miksi, niin emme oikeastaan pysty tekemään mitään hyödyllistä itsellemme emmekä muille. Hyväntahtoisimmatkin eleet voivat näet koitua harmiksi mikäli ei ole kirkasta lopputulemaa, tai vaihtoehtoisesti mikäli se miksi ei ole kirkas niin voimme valita keinot jotka eivät enää palvelekkaan tarkoitusta vaan päinvastoin pahentavat asioita.
Pysähdy siis usein. Trainers’ Housen konkarivalmentaja Vesa Honkanen opetti minua pysähtymään kahdeksan kertaa päivässä eli noin kerran tunnissa. Olen tätä neuvoa koittanut noudattaa, kunnes nyt oivalsin ettei kahdeksan kertaa päivässä riitä. Miksi pysähtyä kahdeksan kertaa päivässä jos oikeasti valveillaoloaika on kutakuinkin 16 tuntia?
Miksi rajata tarkoituksenmukainen elämä työelämään?
Oikeastihan jos koko elämämme järjestäytyy yhden tarkoituksen ympärille, niin silloinhan meidän tulisi miettiä kaikkien toimiemme vaikutusta suhteessa kohti tuota yhtä tarkoitusta.
Kirjoitinkin yhdestä elämäntarkoituksen muodosta, ikigaista jo ikigai – merkityksellisen elämän manuskripti -blogissa. Pidän ajatuksesta, että elämällä on tarkoitus vaikka näin ei ole aina ollut. Jokaisella päivällä ja hetkellähän on se merkitys minkä me annamme sille ja se miten me valitsemme tämän ajan käyttää on erittäin merkityksellistä.
Kannattaa miettiä joku itseään puhutteleva lopputulema, jonka eteen voisi tehdä tänään jo jotain. Sitten vaan muistuttaa itseä siitä visiosta, että mikä se oli ja miksi sinä sen haluaisit nähdä toteutuvan.
Minun ihmiskäsitykseni on erittäin optimistinen ja sanotaanko pitkäjänteinen eikä näin ole aina ollut. Se muutos on ollut hurja: sellaisesta ihmisestä joka ei nähnyt elämällä sen suurempaa tarkoitusta tai ei uskonut, että hän tai oikeastaan kukaan kykenee muuttumaan, ihmiseksi joka sitten lopulta päätti kokeilla onko nämä uskomukset oikeita ja on edelleen sillä matkalla.
Pysähtyminen vie perille myös sen vuoksi, että välillä meidän täytyy muuttaa päämäärää.
Kirjoitinkin jo hyvä karma –blogissa kömpelösti tuosta elämäntarkoituksestani. Hyvä karma on minulle sellainen myönteisen halun tila (engl. positive desire), joka kiteytyy haluksi jättää mielummin myönteinen karma jälki kuin kielteinen. Näin pystyn maallikkona elämään ja toteuttamaan tarkoitustani ilman, että minun täytyy vetäytyä luostareihin meditoimaan tai työskentelemään kohti valaistumista vaikka toki tätäkin olisi mielenkiintoista hetkellisesti ainakin kokeilla.
Bhagavad Gitassa tai vaikkapa Zenissä on näitä ajatuksia itsettömästä palvelusta ja tarrautumattomuudesta oman toiminnan tuottamiin hedelmiin. Tällainen toiminta johtaa siihen, että itseasiassa karmaa ei synny lainkaan ja tämä niin kutsuttu sielu tms. vapautuu sitten tilaan jota voidaan vaikkapa valaistumiseksi kutsua.
Buddhalaisuudessa, esimerkiksi Timanttipolun opeissa on tullut minulle yksi keskeinen oivallus: emme voi hyödyttää muita, niin kauan kuin olemme itse hämmentyineitä tai ahdistuneita.
Tämän vuoksi täytyy pysähtyä ensin, ennen kuin voi toivoa saavansa mitään myönteistä aikaiseksi.
Iloa ja energiaa viikkoon!
Janne
Posin kautta 