“Se kuka uskot olevasi, on kuin hiekanjyvä hiekkarannalla joka sinä oikeasti olet.” – Ram Dass
Kaunis, karkeasti käännetty lause siitä mikä on meille mahdollista. Oikeastaan tahtoisin lisätä lauseen siitä, että oikeasti mikä on mahdollista yhdessä. Yksilöinä me kaikki olemme heikkoja ja taipuvaisia eksymään polulta. Yhdessä me olemme parhaimmillamme.
Olen ollut viimeisen muutaman vuoden suorastaan haltioissani supertuottavuuden ajatuksesta, jonka opin Esa Saarisen systeemiajattelun luennoilta: 1+1 = >2. Ihmisten kanssa toimiessa tämä on erityisen totta ja sitten kun alkaa hahmottamaan sitä, että kuinka paljon ihmisten kanssa työtä oikeastaan tapahtuukaan niin eihän tässä loppujen lopuksi muuta olekkaan!
Jari Sarasvuo kiteytti tämän aamun aamulenkillä hienosti, että kommunikointi on aika oleellinen taito mikäli tahtoo viettää muiden ihmisten kanssa aikaa. Ja koska olemme kaikki sosiaalisia laumaeläimiä niin todellakin tahdomme.
Oma potentiaalimme liitttyy vahvasti siihen keitä meidän ympärillämme on. Vahvat yksilöt ilmentävät itseään vahvan kulttuurin turvassa.
Minkälainen on vahva kulttuuri? Se luo yhteenkuuluvutta ja samaan aikaan arvostamaan erilaisuutta. Erilaisuus, eri näkökulmat ovat vahvuus joka nimenomaan ruokkii luovuutta. Laumaeläimenä me olemme aika poikkeuksellisia siinä suhteessa, että perustarpeisiimme kuuluu myös halu kokea ainutkertaisuutta. Pohjimmiltaan me kaikki olemme outoja. Oudot ihmiset saattaa olla merkki vahvan kulttuurin läsnäolosta (katsokaa vaikka IBM Fellow John Cohnia).
Mistä aloittaa matka omaan ja yhteiseen mahdollisuuksimme?
Yksilöinä me voimme toki aloittaa matkan suhteesta itseemme. Henkilökohtaisesti minulla on ollut kaksi ylivoimaista työkalua tällä matkalla, joista ensimmäinen on päiväkirjatyöskentely ja toinen on meditointi sekä mindfulness harjoitteet. Ennen kuin voimme auttaa muita, meidän on aloitettava itsestämme. Kun olemme tässä päässeet alkuun niin voimme kysyä itseltämme, onko tämä nyt arvokkainta mitä minä voisin tehdä juuri nyt?
Uskon vahvasti esimerkin voimaan. Gandhin sanoin ”ole se muutos, jonka haluat nähdä elämässä.” Gandhista myös puheen törmäsin mielenkiintoiseen tarinaan jonka alkuperäistä lähdettä en ole todentanut, mutta tarina on aika hauska: Erään pojan kysyi Gandhilta, että voisiko hän kehottaa poikaa olematta syömästä sokeria, hän kun ihailee sinua kovasti ja varmasti uskoisi jos sanoisit. Gandhi pohti hetken ja sanoi ”ok, mutta tuo poika kahden viikon päästä takaisin, niin minä sanon hänelle noin.” Hämmentyneenä äiti lähti pois ja tuli takaisin kahden viikon päästä. Sitten Gandhi sanoi ”älä syö sokeria, se on pahasta sinulle.” Hämmentynyt äiti kysyi taas, että ”miksi sinä et voinut kertoa sitä hänelle heti silloin kaksi viikkoa sitten?” Gandhi vastasi ”Koska ensin minun itseni piti lopettaa sokerin syönti.”
Parhaimmillaan elämässä on kyse meistä kaikista, kokonaisesta ihmiskunnasta. Pakko muuten laittaa tämä kuva, joka otettiin Apollo 8 lennolla niin tähän väliin:
Jos yhden kansakunnan työponnistuksilla (ja tottakai sen koko ihmiskunnan kumulatiivisella tieteellisellä ymmärryksellä) päästiin kuuhun saakka -60 luvulla, niin mihin kaikkialle me voisimme päästä jos pystyisimme toimimaan yhteistyössä nyt?
Palataan takaisin kuitenkin maanpinnalle: mahdollisuuksista käsin ajattelu energisoi olipa sinun tavoite mikä tahansa – mikä olisi oikeasti jännittävää sinun elämässäsi?Millä ajatuksilla sinä rajoitat omaa tekemistäsi?
Tätä ”think big” –ajattelutapa tavoitteiden asetannassa saa aikaa helposti ja nopeasti paljon pahkesuntaa. Myös allekirjoittanut on tuominnut sen usein ilman parempaa tietoa. Tämä siis kunnes kohtasin tuossa vuodenvaihteessa Tony Robbinsin Awaken the Giant Within kirjan, jonka jälkeen minulla oli itseasiassa neljä sellaista energisoivaa tavoitetta (välietappia) kirjattuna ylös. Niihin nyt olen yli kuukauden ajan joka aamu palannut hyvillä mielin.
Yhdistä Tony Robbinsin ”miltä se tuntuisi jos olisin jo” ajatus William Jamesin “jos haluat jonkin ominaisuuden, toimi kuten sinulla olisi se jo.” – ajatukseen päivittäin niin nämä ajatukset ruokkivat toisiaan toinen energisoi liikkeeseen, toinen vahvistaa sitä.
Laita energia hyvään käyttöön, niin luot paljon hyvää muille sekä saat itse ylijäämän ja enemmän takaisin. Siihen sinä ainakin pystyt, mihin me pystymme sitä on valtavan vaikea arvioida. Olisihan se kuitenkin aina hienompaa ylittää menneiden sukupolvien saavutukset vastuullisemmin, hyveellisemmin ja kauniimmin 😉
Oikea kysymys siis minusta lienee: mitä me voisimme olla?
Mukavaa illan jatkoa!
Janne
Posin kautta 