Henkilökohtaisessa ja miksei kollektiivisessa kasvun arvioimisessa me olemme niin hurjan huonoja. Nämä ovat näitä ihmismielen ajatteuharhoja, biasseja. Yksi tällainen ajatteluharha johon myös allekirjoittanut repsahtaa tiedostamattaan: yliarvioimme sen mikä on mahdollista lyhyessä ajassa ja aliarvioimme sen mikä on mahdollista pitkällä aikavälillä.
Meissä kaikissa on aika monta tasoa tasojen takana joita emme itse hahmota. Harvoin hahmotamme mikä meidän potentiaalimme on tai sitä, mitä me todellisuudessa voisimme olla toistuvilla pienillä päivittäisillä teoilla.
Erityisesti pienet ja päivittäiset teot ovat ratkaisevia. Jopa tämänkaltaisissa yksittäisissä tehtävissä epäonnistuminen on helppoa, allekirjoittaneella on kokemusta. Vuonna 2011 halusin aloittaa blogin kirjoituksen, jossa kirjoitusten lukumäärä taisi jäädä alle sataan jossakin kolmessa vuodessa. Ei sellaisella määrällä mitään opi tai saati sitten onnistu. Sittemmin olen siirtynyt mm. Steve Pavlinan, Seth Godinin ja Neil Pasrichan innoittamana harjoittelemaan joka päivä joka on nostanut henkistä kapasiteettia oppia ja tuottaa tietoa aivan eri tasolle.
Siltikkin, vaikka itse aina välillä heräämme näille omille tasonnostoillemme, olemm aika sokeita. Muut ihmiset voivat auttaa hahmottaa sitä mitä todella tarvitsemme. Tällaisista ihmisistä on syytä olla kiitollinen elämässä! Yksi elämän hienoimmista asioista on rakentaa myönteisiä keskinäisriippuvuuksia.
Toinen, väistämätön paikka, josta saamme vinkkejä oman tasomme nostamiseksi ovat väistämättömät vastoinkäymiset. Aina kun kuljemme jotakin kohti, niin on väistämätöntä, että elämä testaa meitä ja kysyy ”oletko sinä tämän arvoinen?” Tästä seuraa, että aina emme onnistu ja joudumme miettimään uusia tasoja. Tämä on kuitenkin testi, siitä seuraavalle tasolle. Vastoinkäymiset ovat kysymys: ”mitä sinussa on vielä?”
Vastoinkäymisissä on paljon myönteistä, ne vahvistavat meitä ja kehittävät kykyämme katsoa asioita vaikkapa erilaisista näkökulmista. Ne tekevät meistä todella vahvoja, vastavirtaan uivia ja elämää täynnä olevia ihmisiä. Vastavirtaan kulkeminen erottaa elävän kuolleesta.
Tee täysillä ja anna kaikkesi, kysy itseltäsi ”olenko minä tyytyväinen tekemiseeni?” Tekemisestä voi päättää ja vaikuttaa, tulokset ovat seurausta myös ympäristöstä ja olosuhteista. Toki kannattaa myös miettiä onko jotain mitä minä tai me voimme tehdä tuloksiemme nostamiseksi? Kuten jo aikaisemmin viittasin, merkityksellinen pyrkimys vaatii liittoumista muiden kanssa, sillä emme yksin näe edes mitä me oikeastaan tarvitsemme. Ihminen on yhdessä vahva ja yksin heikko.
Elämästä mielenkiintoista tekee yllätyksellisyys. Voimme päättää omasta tekemisestämme, voimme löytää mahdollisuuksia tulleista tilanteista. Kyse on siitä haluammeko me nähdä sen mahdollisuuden nousta tasolle tämän tason takana?Uskommeko me omaan kykyymme ratkaista tämä taso ja uskommeko me siihen, että meissä on vielä jotain enemmän.
Syytä olisi 🙂
Iloista illan jatkoa!
Janne
Posin kautta 