Tämä blogi on suoraa jatkoa ja laajennusta ajatukselle valitsemasi sanat eivät ole yhdentekeviä –blogille, joten suosittelen sen vilkaisemaan ensin, siinä ei mene kuin hetki 🙂
Innostus tähän aiheeseen tuli keskustelusta jonka kävin eilen kollegani kanssa. Hän nosti esiin mielenkiintoisen näkökulman, jonka muotoilin nyt kysymykseksi: onko sanat yhdentekeviä mikäli ei tiedä mitä ne tarkoittavat?
Valitsemamme sanat eivät ole yhdentekeviä, vaikka emme tietäisikään niitä. Emme voi koskaa saavuttaa täydellistä tietoa, voimme kuitenkin pyrkiä jotakin sellaista kohti hiukan paremmin joka päivä. Tätä on mitä kreikkalaiset kutsuvat areteksi eli pyrkimystä erinomaisuuteen ja luonteen hyvyyteen, johon viittasin myös Ikigai: merkityksellisen elämän manuskripti –kirjoituksessa.
Elämässähän kaikki hyvä on tuotu ja luotu tyhjästä. Miten siihen on päästy? Riskinotolla, yrittämisellä (=tekemistä eli passiivisuuden vastakohta) ja oppimiselle. Ainakin opitaan jos ei onnistuta ja tämä johtaa taas siihen, että seuraavalla kerralla ainakin todennäköisemmin onnistutaan kun opittiin.
Sanat ovat sellaisia symboleita. Sanat ovat myös luotu tyhjästä ja joskus todellakin on tarvetta luoda uusia sanoja tai käsitteitä, koska vanhat eivät enää palvele meitä.
Tämän vuoksi vieraiden sanojen käyttö on hankalaa, koska emme tiedä niin kaikkea merkitystä. Sellaisen ohje len joskus kuullut, että älä käytä sanoja joita et tunne ja osaa selittää. Se on minusta oivallinen ohje joka aina kannustaa minua aina vähintäänkin tutkimaan sanojen määritelmää, merkitystä ja etymylogiaa ennen sen käyttöönottoa, vaikka en sanaa entuudestaan kovin hyvin tuntisikaan. Näin koen tästä ohjeesta olevan paljon hyötyä ja arvoa: ainakin opin jotain uutta sanoista joka päivä.
Hyvä keino laajentaa sanavarastoa on lukea ainakin yksi määritelmä uudelle sanalle joka päivä. Olen tätä menestyksekkäästi tehnyt englanninkielessä jo vuosia, sillä nuorempana minulla oli intohimoinen suhde tuon kielen oppimiseen. Vielä tänäkin päivänä tilaa dictionary.comista päivittäin tulevat sanojen määritelmät.
Suhde sanoihin heikkenee ja unohtuu, mikäli niitä ei käytä niin kuin kaikki rakenteet aivoissamme joita ei käytetä. Sen vuoksi mikäli olemme taitavia sanojen käytössämme ja valinnassamme tämä tarkoittaa, että kielteiset rakenteet ja tavat katoavat. Elämä on kuitenkin liikettä, joten sen vuoksi säännöllinen ajatusten, sanojen ja tekojen tarkkailu on tärkeää: miten me oikeasti toimimme, olemmeko me haluammalle polulla vai pitäisikö sille palata?
Ajattelun kehittäminen on aivan keskeistä mikäli haluamme elämältämme enemmän kuin meillä on nyt. Niin kuin mainitsin, niin kaikki hyvä on tullut siitä, että joku on ottanut joskus riskin. Minkälaisia asioita tämmöisen ihmisen päässä on mahtanut liikkua? Todennäköisesti visio tai toivo paremmasta huomisesta on motivoinut ihmisen kokeilemaan vaihtoehtoista tapaa tehdä ja toteuttaa asioita.
Meillä ihmisillähän on sellainen ajatteluharha muutoksesta, että monesti yliarvioimme mitä me saamme aikaan lyhyessä ajassa, ja toisaalta mittavasti aliarvioimme sen mikä on mahdollista pitkässä ajassa. Tämän taipumuksen vuoksi monesti valitsemme jättää juuri kaikkein tärkeimmän eli ajattelun kehittämisen vähemmälle, koska keskitymme kiirellisiin arjen askareisiin mielummin. Oikeastihan kyse ei ole siitä, että nämä kaksi asiaa sulkisivat toisensa pois.
Ajattelua voi nimittäin harjoittaa melkeinä missä ja milloin vain. Yksi hyvä työkalu kuitenkin hahmottaa omaa ajankäyttöä on mm. Neil Pasrichan Burn nelikenttä jonka käänsin roihun eli nelikentäksi:
Jos katsot vaikka kalenteriasia ja päivääsi, kannattaa pohtia missä laatikoissa vietät eniten aikaasi. Jälleen kerran täydellisyydestä kannattaa päästää irti, se ei palvele tarkoitusta. Elämässä kaikki tapahtuu oskillaatiossa eli sellaisessa aaltoliikkeessä. Yllä olevan mallin mukaista ihanteellista tasapainoakin on mahdotonta saavuttaa, voit kuitenkin tarkastella omaa kokemustasi siitä, mitä tarvitset lisää ja missä kohdin päivää, viikkoa ja elämääsi.
Pääsääntöisesti voin kokemuksen syvällä rinta äänellä sanoa, että vaikka roihu kuluttaa ja vaatii paljon, se on nimenomaa se tila jota Mihaily Chikzenmihaily kuvaili nimellä flow. Flow tilassa rajallinen tarkkaavaisuutemme ja taitomme ovat sellaisen tehtävän äärellä, joka on meille mielenkiintoinen ja sopivan haastava ja näin ollen koska se vaatii täyden keskittymisemme, meidän ajantajumme katoaa kunnes jotkin alemman tason tarpeemme taas keskeyttää tämän kokemuksen ja joudumme priorisoimaan näitä tarpeita.
Näkisin ja kokisin, että kaikki merkitksellistä elämää elävät ihmiset haluavat viettää päivässä aikaa flow tilassa. Se tarkoittaa oman ajattelumme ja taitojemme valjastamista toiminnaksi ja sen vuoksi siellä tahdomme viettää osan ajastamme.
Toinesessa ääripäässä on tila, tyhjyys, jossa ei tarvitse ajatella paljoa. Mindfulness, eli tietoisuus ja meditointi harjoitukset ovat oivallinen apu tässä. Itse suosin yksinkertaisia Zen –meditaatio ja laskenta harjoituksia joilla voi harjoittaa ajatuksista irtipäästämistä mikäli tämä on toivottu tila. En osaa sanoa mikä on optimaalinen aika viettää tällaisessa tyhjyyden tilassa, omassa elämässäni tämmöistä aikaa on aamuisin ja iltaisin juuri meditaation ja vain olemisen muodossa pieniä hetkiä. Päivän aikana tarvittaessa sellaisia mirkotaukoja, jolloin voi pysäyttää kohinan hetkeksi ja sitten sen jälkeen palauttaa mieleen tärkeimmän tekemisen.
Tekemisen kentässä ovat arkirutiinit jotka eivät vaadi ajattelua. Vaivattomien rutiinien kanssa on helppo luoda sellaisia tapayhdistelmiä kuten esimerkiksi yhdistämällä kotiaskareet ja äänikirjojen kuuntelu. Minä itse luin viime vuonna 20 kirjaa pelkästään siten kotosalla sekä lenkkipolulla kuuntelin äänikirjoja, toiset 22 tuli luettua työmatkalla ja viikonloppuisin. Uskon, että pystyn lukemaan tämän hetken tapayhdistelmillä noin 70 kirjaa mikäli pystyisin käyttämään puoli tuntia enemmän aikaa päivässä lukemiseen.
Lukeminen on yksi tehokkaimpia tapoja mallintaa omaa ajattelua. Kun me luemme, pystymme kaappaamaan itseasiassa kirjoittajan ajatteluprosessin omaan käyttöömme hetkeksi ja tämä tarkoittaa sitä, että me mallinnamme omaa ajatteluamme kirjoittajan mukaan.
Kirjoittaminen on itseasiassa erinomainen tapa harjoittaa omaa ajattelua ja se on yksi minunkin alkuperäisistä syistä alkaa kirjoittamaan. Tämä ei tarkoita, että kaikki kirjoittajat olisivat mestariajattelijoita tai mestariajattelijat kirjailijoita.
Vinkki, joka liittyy nimenomaan tähän ajatteluprosessien mallintamiseen: kannattaa lukea sellaisia kirjoja joita haluat lukea (aihe on niin kutkuttava, ettet malta odottaa pääseväsi lukemaan sitä) ja sellaisilta kirjailijoilta joita ihailet. Näillä kahdella asialla pääsee pitkälle, saat luettua enemmän ja näin ollen ajattelusi laatu paranee merkittävästi.
Opit uusia ajattelumalleja, opit uusia sanoja. Me opimme väistämättä kaikkea uutta, tietoisesti ja tiedostomatta. Tämän vuoksi juuri sanat eivät ole yhdentekeviä: kun tulemme tietoiseksi merkityksistä, ja miten ne liittyvät toisiinsa, niin emme todennäköisesti enää halua edes käyttää niitä sanoja.
Elävässä kulttuurissa olemme kaikki epätäydellisiä, yritetään kuitenkin olla tarkkana mitä sanomme ja erityisesti siinä miten sanomme sen.
Posin kautta 