elephant-1873439_640.jpg

Oppiminen on sellainen niin sanottu metataito eli taitojen taito tai kattotaito, josta on aika paljon hyötyä ja iloa tässä elämässä.

Mahatma Gandhi tokaisi, että elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi ja opiskele kuten eläisit ikuisesti. Itse yritän tuota lausetta elää todeksi joka päivä ja siksi myös vietän paljon aikaa opiskellen asioita, ensisijaisesti omaa ajattelua, sillä mikäli ajattelu toimii niin olen huomannut, että loppu on kohtuullisen helppoa.

Oppimisen kannalta on hyvä ymmärtää asioita jotka omalta osaltasi: oma olemuksesi, energiasi, mielentilasi, asenteesi, uskomuksisesi ja sitten ne fyysiset aisti instrumentit siinä kehon kokonaisuudessa.  Riippuen sitten siitä miten paljon pystyt hyödyntämään näitä aisteja, niin sitä paremmin tyypillisesti opit, toinen asia on sitten hyödynnätkö sinä sinulle siunattuja aisteja ja kykyjä täyteen mittaasi?

Esimerkiksi muistiinpanojen kirjoittaminen (tai piirtäminen) on yksi tehokkaimpia tapoja muistaa paremmin. Muistiinpanotekniikkaa opetetaan tai sen opiskeluun käytetään yllättävän vähän aikaa suhteessa kuinka hyödyllistä se on! Sen vuoksi monella ihmisellä on outoja tapa ottaa muistiinpanoja ainaostaan eri kehotuksesta tai sitten kopioida mallin mukaisesti ainoastaan se mitä kyseinen opettaja kulloinkin piirtää taululle tai vaikkapa fläpille. Eikö näissä tilanteissa nimenomaan olisi arvokkaampaa kirjata vähintäänkin avainsanoja opetuksesta, jotta voit myöhemmin kerrata koko tilanteen kulun kronologisessa järjestyksessä tai muuten vaan järjestää esiin nousseita asioita myös mielessäsi helpommin hahmotettavaksi kokonaisuudeksi?

Tässä vaiheessa voin häpeilemättä tunnustaa, että minultakin on kulunut neljännesvuosisata ennen kuin sen suuremmin ajattelin, että voisihan sitä ehkä katsoa muistiinpanotekniikan parhaita käytäntöjä. Yksi tällainen erittäin hyvä ja suositeltava tapa tehdä muistiinpanoja on Cornell-tekniikka (Tie Harvardiin –blogi).  Mikäli tuo ei tunnu omalta, niin tyyli on toki vapaa, pääviestini on kuitenkin se, että kannattaa kirjoittaa enemmän, koska et tiedä mitä et tiedä. Ja jos et kirjoita ylös niin et todennäköisesti muista.

Määrän kautta opit enemmän ja kaiken aikaa. Kunnianhimoista määrää toteuttaessa sitä kehittyy vääjäämättä ratkaisemaan seuraava pullonkaula olipa kyse sitten muistiinpanojen kirjoittamisesta tai vaikkapa lukutavoitteen saavuttamisesta.

Pari kysymystä parempiin oppimistuloksiin:

#1 Miten minä voin tuon tehdä?

#2 Mitä minä voin asialle tehdä?

Mietin juuri tänään, että miten minä saisin lukemiseni uudelle tasolla. Rehellisesti sanottuna 45 kirjan vuositahti ei minulle mitenkään riitä, kun tahtoisin lukea ja uudelleen lukea niin monia kirjoja. Ajatus hirvitti ja jopa lamaannutti minua joitakin päiviä. Tänään kuitenkin kun rauhassa tein aamumeditaation niin oivalsin, että sinäänsä minulle aivan sama paljonko lopputulema on, pystyn kuitenkin helposti lisäämään sitä päivittäistä tekemistä joka vääjäämättä johtaa lopputuloksen kasvuun eli päivittäistä lukemisaikaa, #1 😉

Toisena kohtana minua rupesi ahdistamaan ajatus, mitä minun täytyy uhrata jotta voin lukea päivittäin enemmän. Hetken pohdittuani oivalsin, ettei tämäkään ole ongelma vaan oikeastaan erittäin vapauttava ajatus. Aika todellakin on rajallista, onneksi minulla kuitenkin prioriteetit kirkkaina mielessä. Oikeanlaisella priorisoinnilla saan kevyesti vaikkapa viisi tuntia lisää opiskeluaikaa viikkoon mikäli niin tahdon. Tämä vain tarkoittaa vielä enemmän ennakointia, vähemmän tulipalojen sammuttelua ja tarkemmin toteutettuja työpäiviä.

Loppujen lopuksi oppimisessa on kyse keskittymisestä ja vaivannäöstä. Se mihin et kykene keskittymään ja näkemään vaivaa niin tuskin tulet oppimaankaan kovin syvällisesti.

Mestarit palvovat perusasioita, he löytävät aina jotain uutta ja mielenkiintoista niistä asioista joiden kanssa he ovat viettäneet aikaa enemmän kuin ketkään muut. Mestareilla on monesti valmentajia ja valmentajat ovat taas mestareita siinä, että miten tutuista asioista saadaan löydetään uusia näkökulmia eli miten ne tutut asiat saadaan taas kytkettyä siten, että niistä tulee jänniä ja mielenkiintoisia.

Uuden oppiminen, kasvu ja sivistys perustuu toistoihin. Me saamme pitää sen minkä me harjoittelun kautta opimme ja jaksamme ylläpitää sekä vahvistaa joka päivä. Mikäli laiminlyömme tämän niin menetämme aina jotain entropian laille, joka on mahtavampi kuin yksikään meistä. Ainoastaan elävät asiat voivat mennä entropian lakia vastavirtaan ja silloinkin hetkittäin päivä päivältä. Elottomat asiat menevät virran mukana ja mekin aikanamme. Niin kauan kuin olemme tosin elossa, niin meillä on mahdollista jatkaa matkaa, päivä kerrallaan pikkuisen pidemmälle. Tämä vaatii kuitenkin toistoja ja harjoittelua, huomenna lite bättre, vähän pidemmälle!

Hauskaa viikkoa!

Janne